Lävistykset, lait ja asenteet

Luin juuri Aamulehden verkkosivuilta "Aleksiina Rautasen" (en tiedä onko tuo hänen oikea nimensä vai nimimerkki) laatiman kirjoituksen, jossa hän tiivistettynä valittaa sellaisten henkilöiden syrjimistä työelämässä, jotka ovat ottaneet kasvoihinsa lävistyksiä. Kirjoituksessa sinänsä ei mitään ihmellistä ole, ihan ok kannanotto pienine kauneusvirheineen (onpa muuten mahtava sanavalinta minulta tähän yhteyteen), mutta kommenteissa on jälleen kerran sellaista settiä, etten malta olla ruotimatta.

Mainittakoon ensin, että minulla ei ole tässä omaa lehmää ojassa; minulla ei ole lävistyksiä, enkä pidä sellaisista lainkaan. Kasvoissa olevat lävistykset, erityisesti renkaat, ovat mielestäni melkein poikkeuksetta rumia. Erityisen irvokkailta ne näyttävät mielestäni nuorten naisten kasvoilla, joka kirjoittajakin käsittääkseni on. En silti katso, että olen oikeutettu jonkinlaiseen asenteeseen lävistyksiä kohtaan. Kanssani asioivien asiakaspalvelijoiden korut ja muut ulkonäköön liittyvät mieltymykset ja ratkaisut eivät todellakaan kuulu minulle. Kehtaan väittää, että tätä pitäisi voida vaatia kaikilta.

Sivuutetaan tässä nyt nopeasti myös kaikenlaiset lävistyskiellot, jotka liittyvät hygieniaan ja työturvallisuuteen. Se nyt on aivan selvää pässin lihaa, että jos korut kielletään hygienia- tai turvallisuussyistä, kyse ei ole syrjinnästä. Ei tarvitse muistuttaa. Edellämainitut kommentit kuitenkin osoittavat selvästi, että näiden syiden jälkeenkin jää älytön määrä pelkkiin asenteisiin perustuvaa kielteisyyttä. Itseasiassa vain pieni osa kommentoijista muistutti näistä asenneneutraaleista määräyksistä, lopuissa riittää minulle ihan mukava määrä kommentoitavaa. Esimerkiksi tällaista:

" Kasvojen alueen huomiota herättävät lävistykset, kuten nenärengas, ovat valintoja joilla on oma hintansa, näin se vain menee. Osa voi ottaa ne työajaksi pois menettämättä identiteettiään, osa taasen ei, mutta valintahan on siis jokaisen oma." (Nimim. "Keskijohto", kommentti nro 6)

Valintahan se on, aivan totta, ja sen takia en ehkä minäkään vertaisi lävistettyjä ihonvärin vuoksi syrjityihin kuten Rautanen vaikuttaa tekevän. Koska olosuhteet ovat sellaiset kuin ne nyt ovat, lävistyksen ottaminen on riski, mutta se ei estä kyseenalaistamasta sitä, miksi näiden olosuhteiden on oltava sellaiset kuin ne nyt ovat. Lävistetyt yleensä tietävät, mitä lävistyksistä työelämässä seuraa, mutta heillä ei ole mitään velvollisuutta olla tyytyväisiä asiain tilaan siksi että he tiedostavat sen ja voivat valita ottavatko lävistyksen vai eivät. Lävistetyiden vastuusta ja valinnasta muistuttaminen ei mitenkään ole vastaus kysymykseen siitä, mitä lävistetyt ansaitsevat. Vielä vähemmän vastaa mihinkään todeta, että "näin se vain menee".

"Kummallista valitusta. Tietysti työnantajalla on oikeus määritellä millaisen/minkänäköisen henkilön hän haluaa työntekijäkseen." (Nimim. "Deloch", kommentti nro. 7)

Tämäkin on ihan totta, mitä lakiin ja laillisuuteen tulee. Mutta jälleen kerran - laillinen ei ole yhtä kuin oikeudenmukainen. Rautanen halusi ottaa kantaa siihen minkä pitäisi olla oikein, hän ei tarvitse valistusta siitä, mikä on nykyisin sallittua. Ihmettelin vuosikausia, miten ihmeessä voi olla niin älytön määrä ihmisiä, jotka perustelevat jotain sillä että se on laillista. Naurettavimmillaan turkistarhauksen säätämistä laittomaksi vastustetaan käytännössä sillä, että se on nyt laillista. (Kiitos, Janne, esimerkistä.) Taitaa kuitenkin olla niin, että ihmiset eivät tosiasiassa ajattelekaan kovinkaan usein että laki on yhtä kuin oikeus, vaan heillä on vain asenteita, joita eivät halua tai osaa perustella oikeasti.

Ja joo, voihan toki olla, että tuossa siteeraamani keskustelija ei yritäkään perustella lailla mitään, mutta se ei oikeastaan vesitä sitä mitä juuri kirjoitin. Jos tämä henkilö ei niin teekään, tiedän, että ihan liian moni tekee.
Ja tiedän kyllä senkin, että yritysten on yritettävä miellyttää mahdollisimman monia asiakkaita jos haluavat menestyä eivätkä työnantajan kädet näin ollen ole aina vapaat, mutta edelleen, ei auta vedota siihen että työnantajalla nyt vain ylipäätään on olemassa lain mukaan tällainen oikeus. On paljon työpaikkoja, joissa ei tarvitse kilpailla asiakkaista, vaikka kyse olisikin asiakaspalvelutyöstä. Mistä saankin aasinsillan tähän:

"Käyttäisin itsekin lävistyksiä, jos olisi "lupa." Meillä vaan valitettavasti töissä tulee ylemmältä taholta ohjeistus ettei lävistyksiä saa olla. Toisaalta ymmärrän sen, koska asiakaskunta on vanhemmista ihmisistä, jotka eivät tätä ymmärrä. Kuitenkin olisi kiva, jos edes jossain määrin tultaisiin vastaan, koska se on tätä päivää." (Nimim. "Lävistys", kommentti nro. 2)

Tällaiset ohjeistukset ovat toki tarpeen, jos tilanne on se että näistä vanhoista asiakkaista täytyy kilpailla, mutta sitä en tajua, miksi ohjeistus lävistyksistä on ihan samanlainen silloinkin kun ei tarvitse. Aika iso osa työstä joka Suomessa tehdään vanhusten kanssa on julkisen sektorin työtä. Miksi tällaisissa tilanteissa vanhusten oikeus asenteidensa loukkaamattomuuteen on suurempi kuin työntekijän oikeus omiin mieltymyksiinsä? Tottakai vanhuksilta tulisi kaikenlaista vittuilua työntekijälle jolla on lävistyksiä ja tatuointeja, mutta miksi ei ole työntekijän oma valinta, haluaako altistua tällaiselle?

"Lävistys on huutava julistus eikä minkään aatteen julistaja ole välttämättä se halutuin työtoveri, koska työpaikat pyritään pitämään aatteista neutraaleina alueina." (Nimim. "Oma Valinta", kommentti nro. 9)

Tämän luettuani hymyilin leveästi. Ajattelin kaikkia kavereitani, joilla lävistyksiä on, ja mietin mitähän he ovat mahtaneet haluta minullekin huutaen julistaa. Käsittääkseni Rautasen kirjoituksen tärkeimpiä pointteja on se, että koska lävistyksiä ei kannata enää nykyisin yhdistää alamaailmaan, huumeidenkäyttöön tai edes välttämättä mihinkään tietyyn alakulttuuriin, lävistykset eivät saisi liikaa ohjata sitä miten lävistettyihin suhtaudutaan vaikkapa työelämässä. On aika surkuhupaisaa, että näiden ennakkoluulojen aiheuttamia tilanteita yritetään oikeuttaa nimenomaan tässä kontekstissa samoilla ennakkoluuloilla, joita kirjoituksessa yritettiin kumota.

Ihmisillä on asenteita, joo. Jospa niitä ei kuitenkaan keskityttäisi tietoisesti vaalimaan niin antaumuksella ja suojeltaisi niin viimeiseen asti ja korkealla taholla. Voitaisiin jopa saada pikkuisen enemmän huomiota mielipiteille. Käsittääkseni ne eivät ole sama asia.