1) Olen lakannut ostamasta omenoita ja joitain muitakin hedelmiä Euroopan ulkopuolelta. Ei eurooppalaisissa mielestäni ole mitään sellaista vikaa jonka vuoksi haluaisin tukea tuontia esim. Kiinasta asti, vaikka Fuji onkin loistava omenalajike eikä sitä juuri muista maista tänne Suomen kauppoihin tule. (Jos tulee, vihjaiskaa.)
2) En osta talvikaudella esimerkiksi sellaisia kasviksia kuin tomaatti, salaatti ja kurkku. (No, kurkkua en tosin osta muutenkaan.) Kaikkien mahdollisten kasvisten saanti tuoreena ympäri vuoden meidän oloissamme on mielestäni ylellisyys, jota meillä ei saisi olla. Olen kuullut, että tomaattien lennättäminen tänne Espanjasta on ympäristöystävällisempää kuin niiden viljely suomalaisessa kasvihuoneessa talvikaudella. Mikäli tämä pitää paikkansa, se osoittaa minusta mainiosti sen miten jäätävästi kasvihuoneviljely Suomen talvessa vie energiaa. Tietääkseni vitamiineja saa talvella aivan mainiosti kotimaisista juureksista ja sellaisista hedelmistä, joita voi varastoida kauan. Pakstetuista marjoista en ole ihan varma. Viekö pakastaminen enemmän energiaa kuin kasvihuoneviljely, tietääkö kukaan?
3) Kasvatan ruokakasveja sekä kerään ja pyydystän ruokaa ympäristöstäni, mikäli mahdollista.
4) Käytän kankaasta tehtyä kauppakassia.
5) Yritän viihdyttää itseäni esim. piirtelyllä ja käsitöillä ja rajoittaa tietokoneen käyttöä. Telkkaria en edes omista, enkä haluakaan.
6) Suosin kävelyä ja pyöräilyä, ja jos nämä eivät tule kyseeseen, julkista liikennettä. Autoa en halua omistaa ennen kuin on pakko ja silloinkin mieluiten jonkin modernin mallin jossa on kiinnitetty huomiota ympäristöön.
7) Boikotoin tonnikalaa. Muutama verkkoon takertunut delfiini ei jaksa minua kauheasti hetkahduttaa vain siksi että delfiini on söpö ja älykäs eläin. Sen sijaan luonnonvaraisen tonnikalan ryöstökalastaminen sukupuuttoon on sen verran vakava ympäristörikos, etten halua olla siihen osallinen millään tavalla. Wikipedian sanoin: "CITES-jäsenmaa Monaco esitti vuonna 2009, että tonnikala liitettäisiin CITES-sopimuksen Appendix I-listaan, johon listattujen lajien kauppa kielletään kaikissa sopimuksen solmineissa maissa. Tätä nykyä CITES ei suojaa tonnikalaa lainkaan. Aiemmat pyynin rajoitusyritykset ovat kaatuneet erityisesti Ranskan ja Italian vastustukseen. Qatarissa järjestettyjen CITES-neuvottelujen päätös tonnikalan suojelusta kaatui suurien tonnikalaa pyydystävien maiden, erityisesti Japanin vastustukseen. Tonnikalaa ei siis tulla suojelemaan, ainakaan lähitulevaisuudessa." Tonnikalaa ei siis suojella, koska kalastajamaat eivät halua että kalastajilta menee elanto ja koska ihmiset haluavat syödä tonnikalaa. Minun mielestäni se raja millainen elintaso näin suurella väestöllä saa ympäristön kustannuksella olla on tässä tapauksessa ylittynyt jo reippaasti. Voi tietysti olla, että minun pikku boikottini ei ratkaise mitään, mutta minusta se ei ole peruste sille että edesauttaisin tieten tahtoen jotain mitä vastustan. Vastustan siis aivan kaikkea tonnikalan pyytämistä tilanteen ollessa näinkin vakava. Oletteko muuten huomanneet, miten paljon tonnikala on kallistunut? Ennen se oli ehkä tunnetuimpia suomalaisia "opiskelijaruokia", nyt tölkistä joutuu maksamaan yleensä yli euron ja laatu oli viimeksi maistaessani tasoa kissanruoka.
8) Kierrätän ja lajittelen jätteitä. Minusta on itsestäänselvää että lajittelen jätteeni niin moneen osaan kuin mille lähelläni on keräykset järjestetty. Meidän taloyhtiössämme on aika hyvä tilanne, saamme lajiteltua lasin, metallin, paperin, pahvit ja biojätteen sekajätteistä erilleen. Ja joo, tiedän että kaikki se lajiteltu jäte ei mene suoraan uusiokäyttöön. Voisin kuitenkin kuvitella, että jätteen hävittäminen on tehokkaampaa lajiteltuna.
9) Ostan vessapaperin, suodatinpussit, kirjekuoret yms. mahdollisuuksien mukaan valkaisemattomina.
10) Suosin reilua kauppaa aina kun on varaa.
11) Pyrin enimmäkseen pesemään täysiä koneellisia pyykkiä ja astioita.
12) En osta uutta ennenkuin entinen on kerta kaikkiaan rikki tai täysin riittämätön. Esim. minulla on edelleen melkoisen vanha Nokian halko käytössä ilman mitään siistejä lisäominaisuuksia. Ja mitä tulee käytöstä poistamiini tavaroihin, vältän roskiin heittämistä viimeiseen asti.
Mainittakoon tämän listan loppuun vielä kaksi asiaa, joita en sisällyttänyt itse listaan, koska ne ovat minusta ympäristönsuojelun kannalta hyvinkin kyseenalaisia - kasvissyönti ja luomutuotanto.
Syön nykyisin varsin vähän lihaa, mutta se johtuu enimmäkseen siitä, että vastustan tuotantoeläinten oloja eikä minulla ole varaa luomulihaan, tuskin riistaankaan, ellei kalaa lasketa. Olen melkoisen varma, että (ainakin paikallisen) riistan syöminen ei vahingoita ympäristöä kunhan riistaeläinten kannat eivät kärsi kohtuuttomasti. Mitään epäeettistä ei myöskään mielestäni ole siinä että tappaa eläimen syödäkseen, kunhan ei kiduta. Joka tapauksessa riista on huomattavasti ympäristöystävällisempää kuin tehotuotetun soijan lennättäminen Aasiasta, siitä ollaan varmaan aika samaa mieltä.
Oikeastaan hyvin samantapaisella logiikalla pidän aivan mahdollisena, että joskus lihakarjan kasvattaminen on ympäristöystävällisempää kuin kasvisruoka, oli se sitten kotimaista tai tuontia. Näin siksi, että on olemassa karuja alueita, jossa on minusta mielekkäämpää kasvattaa karjaa ja mahdollisesti niiden rehua (tai sitten antaa karjan laiduntaa) kuin yrittää saada ihmisen suosimia ruokakasveja menestymään tai tuoda niitä ulkomailta. Hirvi syö heinää, joka ei maailmasta lopu eikä kuluta ympäristöä, mutta jota ihminen ei syö. Samalla tavalla voi olla ympäristöystävällistä antaa karjan laiduntaa köyhän ja karun maan kasveja kuin järjestää olosuhteet esim. tomaateille, kun eivät ne maan luontaiset antimet kuitenkaan ihmiselle sellaisenaan kelpaa. Sanotaan, että on mielekkäämpää syödä itse kasvi kuin kirrättää se esim. naudan kautta, mutta tämä tilanne ei mielestäni päde silloin kun se syötävä kasvi ei kelpaa ihmiselle ja se on kaikki mitä kasvien osalta on tarjolla.
Luomutuotantoon kommentoin lyhyesti, että jos yhden ympäristöuhan saisin maailmasta lakkauttaa, se olisi metsien hakkuu ja kaikenlainen muu uuden viljelystilan raivaaminen. Se tulisi saada loppumaan vaikka ihmishenkienkin kustannuksella, ellei muu auta. Luomutuotannossa saadaan pienempi sato kuin vastaavan alueen tehoviljelyllä, joten se nähdäkseni vain pahentaa asiaa. Helpompi meidän minun mielestäni on yrittää tulla toimeen lannoitteiden ja torjunta-aineiden kuin eroosion ja elinympäristöjen häviämisen aiheuttaman massasukupuuton kanssa - ne kun ovat pahimmillaan peruuttamattomia. (Myönnän toki, että tehokkaampia keinoja saattaisivat olla köyhyyden lievittäminen ja syntyvyyden rajoittaminen kuin luomusta luopuminen, mutta yhtä kaikki olen sitä mieltä että luomu ei ainakaan auta viljelytilan supistamisessa.)
Lopuksi vielä pari asiaa, joita ehkä voisin vielä tehdä ympäristön hyväksi.
1) Suosia enemmän lähiruokaa. Taidan käyttää aivan liikaa aasialaisia tuotteita, kuten riisiä, soijaa ja kookosta.
2) Muistaa sammutella valoja ja tietokonetta ahkerammin.
3) Vähentää saunomista.
4) Suosia enemmän kuivattua ruokaa ja säilykkeitä pakasteiden sijaan.
Kas näin. Melkoisen pitkä lista tästä tuli. Haasteita riittää.
5 kommenttia:
No joo. Ruoasta puhuttaessa tuli heti eteen 'makuasia'. Minusta kiinalainen 'Fuji'-omenalajike ei maistu miltään, söpön näköinen se kyllä on.
Äitini, joka asuu Siikajoella isäpuoleni kanssa edelleen, viljelee siellä omiin tarpeisiin monenlaisia vihanneksia ja muita kasveja. Niitä tulee kuitenkin niin paljon, että yli jää vaikka millä mitalla. Niinpä minä ja Anukin perheineen saamme osamme. Voisitko kertoa, mitä lisäarvoa teholannoitus ja tuholaistorjunta toisi tähän äitini toimintatapaan? Vai voisiko kenties olla niin, ettei tehokkuus ole kaikissa tapauksissa kaikkein tärkein arvo ja esimerkiksi ruoan maku ja laatukin ovat arvokkaita?
Jos tehokkuus taas otetaan kaikkein tärkeimmäksi arvoksi, silloin voitaisiin kyseenalaistaa ylipäätään se, onko Suomen kaltaisessa maassa järkevää ihmisen elää ja asua. Toit tämän hyvin itsekin esille tomaattiesimerkillä. Sinänsä poliittinen tahto suojella suomalaista maataloutta tukineen on ymmärrettävä, mm. juuri kriisitilanteiden varalta. Jos rajat menevät kiinni vaikkapa kriisin vuoksi, ei paljon naurata jos oma ruokatuotanto on ajettu kokonaan alas.
Zeroness, kun kirjoitin luomutuotannon vaikutuksista ympäristölle, tarkoitin ilman muuta vain kaupallista viljelyä. Ostan itsekin joskus luomua maun ja terveellisyyden takia, ja kuten kirjoituksestani pitäisi käydä ilmi, kritisoin luomua ainoastaan ympäristövaikutusten näkökulmasta. Ts. en vastusta kaikkea luomuviljelyä, edes kaikkea kaupallista luomuviljelyä, väitän vain että sillä ei Maailma Pelastu. Vaatii minusta aika asenteellista lukemista jos tästä saa sen käsityksen että tehokkuus on minulle tärkein arvo. Tai edes itseisarvo.
Ja mitä tulee siihen kotimaiseen ruuantuotantoon ja kriisien mahdollisuuteen, ei muuta mielipidettäni mitenkään. Jos tulee niin paha kriisi ettei elintarvikkeita saada ulkomailta, en itse ainakaan nostaisi meteliä siitä etten saa nimenomaan tuoretta kasvihuonetomaattia. Kotimaiset avomaalla viljeltävät tuotteet riittäisivät kyllä reserviksi.
Jos mainitset luomun lähinnä vain kielteisessä yhteydessä, ei siihen tarvita mitään "asenteellisuutta". Näin mielestäni ristiriidan siinä, että näytät itsekin suosivan ainakin jossain määrin hajautettua tuotantoa - kasvatathan itsekin kasveja ravinnoksesi. Silti mainitset luomun vain kielteisessä merkityksessä jonain, mikä ei toimi juurikin puutteellisen tehokkuuden vuoksi. Tästä jäi sellainen vaikutelma, ettet pidä luomusta kategorisesti, koska se ei ole tehokasta. Mutta hyvä, ettet tee niin.
Olen täysin samaa mieltä noista tomaateista, enkä siis ymmärrä miksi on pakko syödä samoja vihanneksia vuoden ympäri, siitäkin huolimatta että talviset kasvihuonetomaatit ovat laadullisesti vallan kehnoja. Talvella voi syödä vaikka marjoja. Jos ei itse niitä jaksa tai ehdi kerätä, niitä voi ostaa. Niillä joilla on vähiten rahaa, on usein myös eniten aikaa kerätä. Myös sieniä voi syödä, mutta taitaapa nekin jäädä metsään tai ainakin syömättä lautaselle. Suomalaisten suosikkivihannes kun taitaa olla HK:n sininen. Noh, kyllä minä sitäkin syön, etenkin kun dyykattuna löytää sopivasti jäätyneenä. Viime kuukausi meni pitkälti dyykattua ruokaa syöden, ihan vain koska sitä löytyi niin paljon ja helposti. Tässäkin mielessä minusta tuntuu vähän absurdilta puhua tehokkaasta ruuan tuotannosta. Tehostamista voitaisiin aloittaa siitä päästä, ettei ruokaa heitettäisi niin valtavia määriä pois.
Joo, tajusin että tein sellaisen strategisen mokan, etten tuossa kirjoituksessa esittänyt selkeästi luomua asiana jota kyllä kulutan, vaikka olenkin skeptinen sen ekologisuudesta. Näinhän tein tuon vähälihaisen ruokavalion kanssa, olisi pitänyt johdonmukaisuuden nimissä esittää luomukin näin. Nuo kaksi asiaahan olivat nimenomaan tekemieni asioiden listan jatkeena, eli myöskin asioita joita teen, ja tämän olisi voinut selkeämmin ilmaista. Kävi jo kirjoittaessa mielessä tämä mutta se jotenkin jäi.
Marjat ja sienet ja dyykkaus on jees. Sääli että täällä ei kasva lähellä muuta kuin mustikkaa ja sienten keruun kanssa olen aika neuroottinen. En ts. uskalla. En tiedä uskallanko oikein dyykatakaan kun olen kuullut huhuja että täällä siihen on alettu puuttua. Kuten pyöräilyyn ja pilven polttoon ja muuhun Äärimmäisen Vaaralliseen Rikollisuuteen.
Lähetä kommentti