Kyse on ns. "urheilullisuudesta". Perstuntumalla arvioiden vähintään puolet seuraa hakevista ja kriteereitään määritelleistä ihmisistä joiden juttuja olen lukenut toivovat puolisoltaan urheilullisuutta. Mutta mitä se tarkoittaa, mitä sillä oikein haetaan? Yleensähän sillä tuskin haetaan lihaksikkuutta tai hapenottokykyä, kuten itse intuitiivisesti haluaisin asian tulkita. Jos haettaisiin, olisi nimenomaan urheilullisuuden toivominen aivan loogista, samoin kuin silloin jos urheilullisuutta toivotaan siksi että halutaan kumppanista seuraa lenkille tai treeneihin. Pelkäänpä kuitenkin, että kaikissa muissa eli valtaosassa tapauksista urheilullisuus on vain kiertoilmaus jollekin, ja se mainitaan vain sellaisten asioiden toivossa mitä se ilmentää. Jos ilmentää.
Ajatellaanpa minua. Tulkitsen itse urheilullisuuden taipumukseksi harrastaa urheilua usein ja mielellään. Tämä ei päde minuun lainkaan. Inhoan urheilua. En saa siitä hyvää oloa vaan minua alkaa vain ärsyttää rehkiminen josta en saa jotakin konkreettista ja välitöntä hyötyä. (Hyötyliikunta menettelee välillä.) Tästä huolimatta olen 164cm pitkä ja painan 49 kiloa. Olen siis melkoisen siro ilman että teen asian eteen yhtään mitään. Syön myös tasan sitä mitä tekee mieli ja niin paljon kuin tekee mieli, ja olen muuten yrittänyt viimeiset 10 vuotta saada muutaman kilon lisää, koska uskon että se kaunistaisi minua. Menestys tässä yrityksessä on ollut aika heikkoa, olen vain kertakaikkiaan ns. läpipasko. Jos kuitenkin kävisi niin että painoa alkaisi kertyä liiaksi asti ja/tai saisin liikunnan puutteesta jotain terveysongelmia, muuttaisin varmaan elintapojani jotta saisin pidettyä itseni kunnossa.
Tämä tarkoittaa kahta asiaa - urheilullisuuden puute ei automaattisesti tarkoita lihavuutta eikä ihmistä, joka ei välitä huolehtia itsestään. Ymmärrän, että puolison halutaan huolehtivan itsestään ja olevan edes suurin piirtein normaalipainoinen, mutta miksi näistä ei voi puhua oikeilla nimillään? Miksi pitää puhua urheilullisuudesta?
Mainittaakoon sekin, etten suinkaan kiistatta ole luonteeltani mitenkään erityisen laiska. Minulla on koko ajan useita projekteja meneilllään ja teen mielelläni paljon kotitöitä. Tämän takia kummastelen myös sitä, että urheilullisuudella tunnutaan hakevan joskus vain reipasta luonteenlaatua. Tämänkin kun voisi ilmaista suoraan eikä puhumalla urheilullisuudesta.
Onko urheilullisuus siis joku (näennäisesti korrekti?) kiertoilmaus reippaudelle, normaalipainoisuudelle ja itsestään huolehtimiselle? Vai jollekkin muulle, mille? Miksi tällaisia kiertoilmauksia pitää käyttää? Vai olenko minäkin tietämättäni "urheilullinen" yllä mainituin perustein? Vai mitä häh?
3 kommenttia:
Hehe, sitten on meitä, jotka urheilevat kolme kertaa viikossa hien pintaan ja tykkäävät siitä, ja ovat silti ylipainoisia. Kehoni ei ole kovin "urheilullinen". Että ei tasan mene sekään. Sitten toisaalta, en pidä urheilusta sinänsä, koska en katso sitä telkasta tai kannata mitään tiimiä. Ehkä on parempi vain sanoa, että tykkää liikunnasta.
Aivan. Sinun kaltaiset ihmiset ovatkin niitä jotka tästä ilmiöstä ylivoimaisesti eniten kärsivät. Ihan liikaa sattuu sitä että ekoilla treffeillä seuralainen toisen ylimääräiset kilot havaittuaan mylvii pettyneenä että säähän sanoit että oot urheilullinen.
Paino ei kerro vielä paljoakaan elintavoista ja sitä ei porukka meinaa millään ottaa edes auttavasti huomioon. Monta tyyppiä tullut jo vastaan jotka sanovat että eivät halua ylipainoista kumppania siksi että se näyttäisi rumalta vaan siksi että lihavuus on kuulemma "luonnekysymys". Herranen aika.
Toisaalta, onneksi sitä on käynyt treffeillä jonkinlaisen muun ihmisryhmän kanssa kuin näiden nettiurheilijoiden. Onhan lihavuus sillä tavalla luonnekysymys, että jos olisin kauhean herkkä ja neuroottinen, varmaan näännyttäisin itseäni, jotta pysyisin normaalipainon alapäässä tällä perimällä, ja siten olisin jotain nykyistä ihannetyyppiä. Mutta tosiaan, kuten sanoit, kilot sinänsä eivät kerro elämäntavoista. Sen läskin alla voi joskus olla lihasta ja muuta "urheilullista". Eipä sillä, itsekään mitään supermammuttia deittailisi, että rehellisesti sanoen useimmilla on varmaan jonkinlaiset reunaehdot kumppanin ulkonäölle, ja se on ymmärrettävää.
Lähetä kommentti