Hyvinvointivaltio eli vapaus olla köyhä

Luettuani Sakari Timosen mainion blogikirjoituksen ja keskusteltuani asian tiimoilta hieman Facebookissa päätin, että minulla on oikeastaan sanottavaa jo oman blogikirjoituksen verran. Haluan täydentää tällä kirjoituksella kritiikkiä, jota Timonen kohdisti Jaana Pelkosen 22.3. Helsingin Sanomien yleisönosastoon kirjoittamaa mielipidekirjoitusta kohtaan, mutta tämä ei ole vastine Pelkoselle. Ei voisikaan olla, koska tunnustan etten ole hänen kirjoitustaan edes lukenut. Heittäkää tähän linkki jos tiedätte mistä se kirjoitus tarkalleen löytyy, en millään jaksa sitä nyt itse kaivaa kun tarkalla sisällöllä ei tämän tekstin kannalta ole niin oleellista merkitystä. Mainitsen tässä vain yhdellä lauseella tulkintani Pelkosen pointista Timosten sitaattien perusteella, ja nämä sitaatit voitte halutessanne lukea tuosta Timosen kirjoituksesta.

Pelkonen on sitä mieltä, että toimeentulotuki ei saa (koskaan?) olla vastikkeetonta. Huolimatta siitä, että kyseessä on vihoviimeinen tukimuoto jota annetaan vasta kun mihinkään muuhun ei ole oikeutta. Pelkosesta kirjoituksineen ei kuitenkaan nyt tämän enempää, koska hänellä ei tässä ilmiössä ole kuin aivan marginaalinen sivurooli; hän ei missään nimessä esitä mitään uutta ja epätavanomaista minkä lisäksi hänen kaltaisiaan on paljon. Minua eivät nyt edes kiinnosta yksittäisten ihmisten ehdotusten yksityiskohtaiset sisällöt, joten jätetään se Pelkonen sivuun nyt senkin takia. Oleellista on nyt se, että toimeentulotuen halutaan usein olevan vastikkeellista esimerkiksi siten että sen saajalta edellytetään jonkinlaista työpanosta ilman muuta palkkaa kuin tukensa, ja että sanktioina (em. ilmaistyöstä kieltäytymisestä tai muusta "rikkeestä") voidaan käyttää tuen leikkaamista. Paitsi että tällainen ajattelu on mielestäni osittain hyvinvointivaltion periaatteiden vastaista, uskon että se perustuu myös yksinkertaisesti väärälle ja puutteelliselle tiedolle, minkä lisäksi pelkoset eivät joko tajua mitä oikeastaan ehdottavat taikka jättävät sen tahallaan sanomatta.

Ihmiset turvautuvat usein toimeentulotukien leikkaajia moittiessaan "miltä susta tuntuis" -retoriikkaan ja ilmaisevat että köyhien köyhdyttäminen nyt ei vaan ole reilua. Missä ei mitään väärää. Mutta minä haluaisin kaivaa syvemmälle ja keskustella avoimesti siitä mille periaatteille me aivan tarkalleen ottaen perustamme ns. hyvinvointivaltion ja käsityksemme siitä - ja halutaanko se ylipäätään säilyttää. Kenelle hyvinvointi kuuluu? Kaikille? Työssäkäyville? Fiksuille ihmisille? Päihdeongelmattomille? Ahkerille? Hyville tyypeille? Jos hyvinvointi ei kuulu kaikille, mitä saa tehdä ihmisille jotka jätetään ulkopuolelle ja miksi? Onko ulkopuolelle jättämisellä tarkoitus pyrkiä siihen, että kaikki täyttävät hyvinvointiin oikeutetun ihmisen kriteerit? Jos Pertiltä leikataan tuet koska hän juo kaikki rahansa, onko leikkaamisella tarkoitus yrittää tehdä Pertistä raitis? Jos Pelkonen haluaa että toimeentulotuen saajat tekevät kunnalle ilmaista työtä, onko tarkoitus vain saada ilmaista työtä vai kannustaa ihmisiä pois tuen piiristä? Jos tukea leikataan, onko tarkoitus säästää rahaa vai ohjata ihmisten käyttäytymistä? Huomatkaa, että sekä ihmisten ohjailua että tukemisen vähentämistä ehdotetaan usein tehtäväksi samanaikaisesti, vaikka ohjailun oikeutus nimenomaan perustuu siihen, että joka kustantaa, saa myös päättää, ja mitä enemmän kustannetaan, sitä enemmän päätäntävaltaa se tuo. Tämä on mielestäni jos ei aina hyväksyttävä, niin ainakin inhimillinen ja ymmärrettävä periaate. Se taas ei ole, että samaan aikaan halutaan lisätä kontrollia ja vähentää tukea. Tulkintani mukaan oikeisto nimenomaan ei halua tehdä valintaa sen välillä, haluaako se ohjailla ihmisten käyttäytymistä vai säästää rahaa. Se haluaa tehdä molemmat. Se haluaa lisätä valtaansa vaikuttaa siihen mitä köyhät tekevät vai tekevätkö mitään ja samalla säilyttää mahdollisuuden antaa heille entistä vähemmän rahaa. Tästä näkökulmasta on koomista, että nimenomaan vasemmistoa moititaan ihmisten holhoamisesta.

Pelkään että halu kontrolloida köyhien elämää ei siis perustu vain haluun säästää rahaa tai edes siihen ajatukseen, että maksaja saa päättää. Se tuntuu perustuvan siihen, että se nyt vain jostain syystä ärsyttää, jos joku saa sentinkin rahaa siitä huolimatta, että makaa kotona. Hyvinvoinnin ei tällaisessa ajattelussa katsota kuuluvan kaikille vaan se pitää ansaita, ja tämä on juurikin se, mitä kukaan pelkonen ei joko tajua sanoa, tai sitten nimenomaan tajuaa olla sanomatta. Kääntäen tämä tarkoittaa, että joko toimettomuus tai köyhyys on itsessään rangaistavaa - ilmaistyökin on nimittäin jo itsessään sanktio, kuten myös työstä kieltäytymisestä seuraava tuen leikkauskin. Itse olen sitä mieltä, että jos hyvinvointivaltion määritelmänä pidetään sitä että kaikista pidetään edes jonkinlainen huoli, hyvinvointivaltioon kuuluu aivan elimellisesti ainakin pieni hyväksikäytön mahdollisuus. On sitten henkilöstä kiinni, onko tämä määritelmältään pelkästään hyväksi- vai myös väärinkäyttöä. Minulle tällainen ei ole itsestäänselvästi väärinkäyttöä - hyvinvointiyhteiskunnan pitääkin tuottaa hyvinvointia, myös kusipäille.

Puhumattakaan siitä, että kusipäille nyt ei aina yksinkertaisesti mahda yhtään mitään. Voi olla, että vastikkeellisuutta toimeentulotuelle vaativat ihmiset uskovat ihan vilpittömän naiivisti, että kaikki ihmiset ovat lopulta ohjailtavissa. Voi olla että he luulevat, että kukaan ei oikeasti joutuisi tilanteeseen jossa tukea leikataan niin paljon että se ei riitä elämiseen, koska kukaan ei ole niin tyhmä että järjestää itsensä sellaiseen tilanteeseen eivätkä tuen leikkaajat siis ikinä oikeasti joutuisi vastaamaan jonkun nälkäkuolemasta. Rohkenen kuitenkin epäillä, että kyllä vain järjestää ja kyllä vain joutuisivat. Toimeentulotuen saajista monella ei ole elämä sen vertaa hallinnassa, että pitäisivät aktiivisesti huolen siitä, että saavat rahaa. Mikään ei muutu - spurgut kieltäytyvät töistä ja juovat rahansa jatkossakin vaikka mitä säädettäisiin. Kysymys on ainoastaan siitä, annetaanko heidän kuolla. Jos se vihoviimeinen tukikin leikataan mistä hyvänsä syystä, niitä nälkäkuolemia alkaa ihan oikeasti tulla - ja silloin on hyvinvointivaltio menetetty!

Sekin täytyy ottaa huomioon, että sanktioita ei voi jakaa loputtomiin. Jos spurgu kieltäytyy ilmaistyöstä, sosiaalitoimi uhkaa leikkaavansa tuen ja varoittaa että leikatulla tuella ei pysy hengissä ja spurgu siihen että sou wot, niin mitä kukaan voi enää tehdä? Hyppiikö sosiaalivirkailija tasajalkaa ja raivoaa? Pidättääkö lainsäätäjä hengistystä niin kauan että spurgu alkaa käyttäytyä niin kuin oli suunniteltu? Rahatonta ei voi sakottaa. Selkäänantaminen ei tule meidän oikeusjärjestelmässämme kysymykseen. Vapaudenriisto tulee, mutta tällöin leikatuista tuista saatuja varoja täytyisi alkaa käyttää vankilakapasiteetin tuntuvaan lisäämiseen eikä mitään säästöjä edes saataisi. Sitä joudutaan muutenkin lisäämään kun köyhyys lisääntyy, koska se spurgu voi todellakin tulla siihen tulokseen että mieluummin ryöstää Siwan kuin suostuu pakkotyöhön pitääkseen tukensa. Sitten on olemassa vielä se seikka, että ei ole mitenkään itsestäänselvää että sillan alla paleleva deeku mieltää vankilaylläpidon rangaistukseksi ylipäätään.

Yhteenveto: väitän, että jos sille vihoviimeisellekin tukimuodolle vaaditaan vastikkeelisuutta tuen leikkaamisen uhalla, ehdotus perustuu joko väärälle käsitykselle siitä miten tietynlaisia ihmisiä ohjaillaan, tai yksinkertaisesti halulle saada ilmaista työvoimaa, tai halulle lakkauttaa hyvinvointivaltio. Valitettavasti näyttää usein siltä, että noille kaikille.