Ellun parisuhdeneuvoja osa n

Tulipa taas vastaan Suomi24:llä sellainen tilanne josta en malta olla kirjoittamatta. Ensinnäkin siksi, että ko. asetelma on niin valtavan tyypillinen, ja toisekseen siksi, että ihmiset hoitavat sen mielestäni ihan järjestään väärin. Kyseessä on tämä kirjoitus. En välttämättä suosittele lukemaan kommentteja, mikäli haluatte pitää huolta mielenterveydestänne. Ehkä minunkaan ei olisi kannattanut, koska turhauduin, mutta enpä toisaalta olisi koskaan kirjoittanut tätäkään ellen näin olisi tehnyt ja tuntenut. Turhauduin lähinnä siitä, että 152:sta vastauksesta jotka kirjoitus poiki vain muutamaa pidin edes etäisesti sellaisena, että nyt ollaan oikeilla jäljillä. (Myönnetään, ihan jokaista en lukenut, mutta suurimman osan.)

Eli tilanne lyhykäisyydessään on se, että pariskunta katselee tv:tä, jossa vilahtaa kauniita vähäpukeisia naisia. Nainen aloittaa massiivisen kuulustelun; mitä mieltä olit tuosta naisesta, oliko hyvännäköinen, oliko seksikäs, oliko parempi kuin minä, panisitko? Mies tähän ahdistuneena että ei ollut, en panisi, olet maailman kaunein ja paras ja ainoa jota haluan. Nainen ei luovuta, ja lopulta mies ei jaksa enää, myöntää että olihan se kuitenkin ihan kivan näköinen, nainen suuttuu ja tilanne päättyy riitaan.

Tässä on oikeasti niin helvetin monta kohtaa pielessä molempien osapuolten osalta, etten edes tiedä mistä sitä lähtisi ensiksi korjaamaan. Koska jostain pitää kuitenkin aloittaa, neuvon ensiksi miestä.

Ensinnäkin, älä valehtele. Jos nainen on järjestänyt sinulle tuollaisen helvetin, on kyllä mielestäni ihan ymmärrettävää valehdella, mutta kun nainen hyvin usein huomaa sen. Kunnon mies ei yleensä osaa valehdella hyvin, sen taidon hallitsevat lähinnä vain narsistit ja pelimiehet joilla on aivan käsittämättömät näyttelijänlahjat ja harjaantuneisuus siihen mitä naiset haluavat kuulla, milloin ja miten. Yksinkertainenkin nainen erottaa hyvin usein sen milloin miehen vastaus on ulkoaopeteltu ja sanottu vain siinä tarkoituksessa, että nainen ei pahoita mieltään. Tässäkin tapauksessa olen varma siitä että nainen jatkoi inttämistään, koska hänen miehensä ei ollut uskottava.

Toiseksi, jos kuitenkin valehtelet, pidä hyvä ihminen se linja aina loppuun asti. Jos kerrankin käännät kelkkasi uuvuttuasi naisen jankuttamiseen, olet palkinnut naisen jankuttamisen ja nainen jankuttaa jatkossakin niin kauan että saa kiskottua sinusta vastauksen, jota pitää uskottavana. Naista ei haittaa, vaikka tähän kuluisi tuntikausia. Sen sijaan nainen ei välttämättä tähän lähde, jos tietää, että mies ei koskaan pyörrä väsyessäänkään puheitaan. Sanon tämän naisena, joka itsekin joskus jankuttaa.

Kolmanneksi, jos alat vakuutella että nainen on se kaikista kaunein etkä voisi ikinä haluta seksuaalisesti ketään toista, vahvistat hänen sairaita näkemyksiään ja pelkojaan. (Sen ohella, että todennäköisesti puhut paskaa.) Vakuuttamalla että nainen on maailman kaunein, tulet samalla vahvistaneeksi sen, että rumuutta kuuluukin pelätä. Ja sen, että kauneus on ensiarvoisen tärkeää ja olet itseasiassa valinnut naisesi juuri tällä perusteella. Tai ainakin se on tässä parisuhteessa merkittävä tekijä. Tosiasia on, että nainen tuskin on maailman kaunein eikä hän sille mitään mahda, joten ulkonäkökeskeisyys on varma tie siihen että itsetunto-ongelmat räjähtävät käsiin.

Sitten naiselle. Ensinnäkin, älä kuvittele että se on muu maailma, joka on ulkonäkökeskeinen. Sinäkin olet, jos yrität päteä ulkonäöllä ja rakentaa sille itsetuntosi. Sinun ei ole mikään pakko sitä tehdä. Olet vapaa yksilö ja vaikka et voisikaan suoraan vaikuttaa omaan itsetuntoosi, voit vapaasti valita suhtautumisesi ulkonäkönormeihin ja -paineisiin. Eli pohjimmiltaan siihen, millä haluat päteä.

Toiseksi, jos olet kerran vakuuttunut siitä että miehesi kuolaa muita naisia, mitä hyödyttää kiskoa sitä hänestä tuntikausia? Esitä mieluummin asia niinkuin se olisi fakta ja lähtekää keskustelemaan siltä pohjalta. Mies voi sitten valita, lähteekö kiistämään sitä vai ei. Säästätte aikaa.

Kolmanneksi, mitä ihmisen seksuaalisuuteen tulee, se ei valitettavasti toimi siten, että vain yksi ihminen voi aiheuttaa terveessä ihmisessä seksuaalista halua. Ei mies sille mitään mahda, että seisoo, eikä nainen omille haluilleen. Mikään yksiavioisen parisuhteen tuho tämä ei kuitenkaan ole, sillä sen kiihottumisensa voi vallan mainiosti jättää omaan arvoonsa jos niin vain haluaa. Tämän pitää riittää. Jos totuuden kieltää, sitä ei koskaan opi sietämään, ja elämä on yhtä seksuaalisuuden vahtimista ja rajoittamista samaan tapaan kuin fundamentalistiset uskonnolliset ihmiset ovat kautta aikain tehneet. (Tai ainakin niin kauan kun on ollut uskontoja jotka suhtautuvat seksuaalisuuteen kuten vanhoillinen kristillisyys.) Haluan huomauttaa tähän väliin, että seksuaalisuuden käsittäminen oikein on hyvä työkalu paitsi turhan mustasukkaisuuden hillitsemiseen, myös pettämisen ja itsekkyyden tunnistamiseen ja tuomitsemiseen. Mikään "miehen luonto" ei ole todellinen syy sille, että petetään.

Neljänneksi, älä jaksa jauhaa sitä paskaa että järki ei mahda mitään tunteille. Ei kaikkia tunteita voi järkeillä pois eikä tarvikaan, mutta ota huomioon että vaikutus kulkee myös toiseen suuntaan - se miten maailman ja itsensä älyllisesti jäsentää vaikuttaa siihen, miltä asiat tuntuvat. Otetaan esimerkiksi pieni lapsi, joka tykkää uida kesäisin järvessä. Eräänä päivänä hänen isoveljensä kuitenkin tekee sellaisen jäynän, että kertoo järvessä asuvan hirviöitä jotka ovat kyllin isoja syömään uimaan tulleita pikkulapsia. Pieni lapsi ei tiedä maailmasta tarpeeksi ollakseen uskomatta, ja jos hän tämän jälkeen joutuu järveen, hän tuntee pelkoa. Kasvaessaan hän kuitenkin kerää tietoa maailmasta ja lopulta älyllisesti päättelee, että järvessä ei voi elää mikään hirviö. Kun hän tämän jälkeen menee uimaan, häntä ei enää pelota. Jos järjellä ei voisi vaikuttaa tunteisiin, hän olisi pelännyt järviä koko loppuikänsä. Samalla tavoin aikuinen ihminen voi yrittää hallita tunteitaan ja pelkojaan etsimällä itsestään virheellisiä käsityksiä ja päättelyketjuja ja korjaamalla niitä. En voi kyllin korostaa sitä, että tällaista on lupa odottaa naiseltakin. Naisen vapauttaminen tästä on sovinismia.

Lopuksi vielä yhteisesti naiselle ja miehelle - aina ei vastoin yleistä käsitystä kannata puuttua heti siihen, mistä pohjimmiltaan on kyse. Joskus kyllä, mutta toisinaan voi saada vähemmälläkin vaivalla hyviä tuloksia. Tässä tapauksessa naisen jankuttamisessa on kyse pohjimmiltaan naisen itsetunto-ongelmista, totta. Tällaisia ongelmia on kuitenkin melko vaikea parantaa ja kutakuinkin mahdotonta sitä on tehdä nopeasti. On ihan hyvä tapa toimia siten että naisen ahdistuessa mies ottaa hänet syliin ja yrittää kehumalla vahvistaa hänen itsetuntoaan. Sen vahvistumista odotellessa voi kuitenkin tehdä aika paljon muutakin - analysoida omia käsityksiään ja toimintatapojensa tarkoituksenmukaisuutta ja korjata niitä.