Miksi en osallistu enää maahanmuuttokeskusteluun

Lyhyesti sanottuna: sen takia, että minulle oletetaan yleensä tietynlainen maailmankuva jo muutaman lauseen perusteella. En tiedä miksi, mutta sitä en siedä. Minun näkemyksiäni saa arvostella minun puolestani vaikka kuinka helvetisti, jos ne vaan on käsittänyt oikein. Mutta sitä en jaksa, että jatkuvasti täytyy vastata vastapuolen ääneenlausuttuun olkinukkeiluun, tai varautua jotenkin ääneenlausumattomaan. On tavattoman rasittavaa kun täytyy koko ajan puhuessaan varautua mahdollisimman hyvin väärinkäsityksiin, ja sietää sitä että niitä syntyy siltikin vaikka niihin olisi varautunut kuinka täydellisesti. Ihmiset nyt vaan kuulevat mitä haluavat, tai mitä odottavat. On se tullut jo tämän blogin kommenteissakin nähtyä; yleisin yksittäinen ajatus mikä minulle tulee ensimmäisenä mieleen luettuani kommentin on "olisi sittenkin pitänyt vääntää rautalangasta." (Huom, yleisin yksittäinen ajatus. Valtaosa kommenteista herättää minussa positiivisia tunteita, mutta niistä ei sen positiivisuuden lisäksi löydy mitään kaavaa joka yhdistäisi niitä toisiinsa.)

Jos esimerkiksi avaan keskustelun vaikkapa kyseenalaistamalla jollakin tavalla hyvin vapaan maahanmuuttopolitiikan oikeudenmukaisuuden tai mielekkyyden, minulle vastataan, että sinä sitten vissiinkin olet valmis hakkaamaan kaikki muslimit ja homot ja kommunistit ja taiteilijahipit ja naiset. Edellinen esimerkki oli toki hyvin kärjistetty, useammin tämä syytös ilmaistaan lievemmin ja epäsuoremmin (eipä minua kieltämättä kukaan ole vielä epäsuorastikaan syyttänyt naisten oikeuksien polkemisesta). Jos taas kritisoin sellaista (etnisten) vähemmistöjen kohtelua jota pidän ennakkoluuloisena tai epäoikeudenmukaisena, minua pidetään muslimina, homona, kommunistina, taiteilijahippinä ja naisena joka haluaa koko maan täyteen vähemmistöjä viemään kaikilta suomalaisilta miehiltä työt, sosiaalituet ja naiset.

Itse asiassa tilanne ei ole aivan tasan. Yleensä olen saanut ennakkoluulottomampaa kohtelua ihmisiltä joita pidän maahanmuuttokriittisinä. Syitä voi olla useita. Mm. se, että otokseni on pieni. Kaikki henkilöt joihin nyt viittaan ovat lisäksi henkilökohtaisia tuttujani, enkä pyöri netissä keskustelemassa kasvottomasti sellaisissa paikoissa kuin esimerkiksi Hommaforum. Kolmas mahdollinen selitys on se, että naiselle jolla on hiemankin monikultturismista poikkeavia näkemyksiä saattaa olla nykyisin todella paljon kysyntää. Positiivinen mielikuvani saattaa johtua osittain siitäkin, että minulle on nykyisin paljon virkistävämpää jos minua pidetään tyhmänä tai naiivina kuin se, että minua pidetään pahana ihmisenä.

Mutta varsinaiseen aiheeseen palatakseni, onko Suomi ihan oikeasti näin polarisoitunut? Surullista, sanon minä. Kunnon dialogi puuttuu. Sitä ei näkemäni perusteella käydä Hommassa, eikä millään muullakaan julkisella areenalla johon olen törmännyt. Eipä sillä, että olisin sellaista etsinytkään. Minulle nationalismi ja monikultturismi ovat joka tapauksessa vain kolikon kaksi puolta, eikä niistä kumpikaan miellytä minua. Monikultturismin määrittelen tässä ideologiaksi, joka ei ainoastaan suvaitse monikulttuurisuutta, vaan pitää sitä itseisarvoisena tai muuten tavoiteltavana. Monikultturismi ja nationalismi perustuvat samalle lähtökohdalle - etnisyyttä pidetään oleellisena tekijänä ihanteellisen valtion muodostamisessa. Nationalistit haluavat muodostaa valtion yhdestä kansasta, monikultturistit useasta. Minulle kansat, sikäli kuin kansalla tarkoitetaan nyt nimenomaan etnistä ihmisryhmää, ovat irrelevantti tekijä ihanteellista valtiota ajatellessa. Minä haluan valtion, jonka kansalaiset ovat mahdollisimman yksimielisiä hallinnan periaatteista. Joskus tämä yksimielisyys noudattaa etnisiä rajalinjoja, joskus taas ei. En muuten halua tätä yksimielisyyttä siksi, etten suvaitsisi omistani poikkeavia poliittisia näkemyksiä. Haluan sitä siksi, että mitä enemmän on erimielisyyksiä siitä miten valtion tulee valtaansa käyttää, sitä enemmän on ihmisiä, jotka kokevat hallinnan illegitiimiksi eli sellaiseksi, jota ei voi pitää oikeudenmukaisena.

Minä en muuten pidä kaikkia suvaitsevaisia ihmisiä monikultturisteina. En ole ihan varma monenko tällaisen ihmisen kanssa olen ylipäätään keskustellut, ja onko yksikään näistä keskusteluista tapahtunut netin ulkopuolella. Otin monikultturismin esille lähinnä siksi, että halusin selittää miksi minulla tulee erimielisyyksiä melkein yhtä lailla sekä suvaitsevaisen (vai miksi näitä antipersuja nyt pitäisi kutsua) että maahanmuuttokriittisen porukan kanssa. Siksi, että minun kanssani tulee erimielisyyksiä heti kun keskusteluun tuodaan mukaan elementtejä etnisestä nationalismista tai monikultturismista.

Keskityn nykyisin mieluummin muihin Suomea kohtaaviin uhkiin. Niitä on mielestäni olemassa huomattavasti pahempiakin kuin rasismi tai maahanmuutto.